Valitsin kurssin koska halusin kirjoittaa parempia tekstejä. Kurssin aikana kuitenkin huomasin, että kirjoitan loppujen lopuksi ihan hyvin, kunhan aihe on sopiva. Joistain aiheista tekstiä ei irtoa millään.
Kirjoittamistani teksteistä parhaiten onnistui luultavasti essee, mikä oli samalla myös hankalin. Sain pohdittua asiaa monesta näkökulmasta, teksti tosin jäi ehkä hitusen lyhyeksi.
Kurssin ajankäyttö oli mielestäni ihan hyvä, tosin luppoaikaa jäi ajoittain jolloin huomio suuntautui pelisivustoille, mutta se nyt ei varsinaisesti ole kurssin vika. Tehtäviä oli ehkä yksi liian vähän, toisaalta en valita.
Kurssin alussa halusin useita esseitä, mutta tämä tehtäväjako sopi ihan hyvin. Tuskin kukaan jaksaisi paneutua vaikkapa kolmeen esseeseen ja kurssista tulisi pakkopullaa.
Kaiken kaikkiaan, ei valittamista.
tiistai 24. syyskuuta 2013
maanantai 23. syyskuuta 2013
5. Arvostelu
Arvostelen kenties parasta näkemääni tv-sarjaa, Breaking Badia.
En perehdy juoneen kovinkaan paljon, sillä siitä voisi kirjoittaa useita sivuja. Sarjassa seurataan lähinnä päähenkilö Walter Whiten muutosta normaalista tallaajasta kostonhimoiseksi huumeruhtinaaksi vallan, rahan ja maineen astuessa kuvioihin. Kovin monessa sarjassa päähenkilö ei muutu, tai jos muuttuu se on lähes huomaamatonta. Breaking Badissa aluksi katsoja kokee sympatiaa Walteria kohtaan, mutta jakso jaksolta herää lähes päinvastainen tuntemus.
Sarjan käsikirjoittajana ja luojana toimii herra nimeltä Vince Gilligan, jota ei kyllä voi muuta kuin kehua. Katsellessani sarjaa uudelleen, huomasin monesta jaksosta jonkinlaisia pieniä viittauksia tuleviin jaksoihin, joita ei ensimmäisellä kerralla tullut huomattua. Tämä kertoo Gilliganin ja hänen tiiminsä luovuudesta ja siitä että sarjan kulku on ollut alusta asti selvillä, ja jokaikiseen pieneen yksityiskohtaan on panostettu.
Sarja ei tietenkään ole mitään ilman eläytyviä näyttelijöitä. Näyttelijäkaartin, sekä samalla koko tiimin onnistumisista kertovat huikeat kymmenen Emmy-pystiä sekä ties kuinka monta muuta palkintoa. Jokaikinen roolitus tuntuu osuvan nappiin. Merkittävää on myös se, että usein näissä hyvissä tv-sarjoissa harvoista näyttelijöistä on ennen edes kuullut. Sama pätee Breaking Badiin, mikä ihmetyttää joka kerta.
Täytyyhän jotain toki kritisoidakin, joten valitsen ne loputtomat aasinsillat joihin jaksot tuntuvat aina päättyvän. Harva asia on turhauttavampaa, kuin tietää että huomenaamuna täytyisi olla koulussa kahdeksalta, mutta jakson loputtua niin kutkuttavaan kohtaan on yksinkertaisesti pakko laittaa seuraava pyörimään.
Suosittelen jokaista ainakin tsekkaamaan tämän sarjan.
En perehdy juoneen kovinkaan paljon, sillä siitä voisi kirjoittaa useita sivuja. Sarjassa seurataan lähinnä päähenkilö Walter Whiten muutosta normaalista tallaajasta kostonhimoiseksi huumeruhtinaaksi vallan, rahan ja maineen astuessa kuvioihin. Kovin monessa sarjassa päähenkilö ei muutu, tai jos muuttuu se on lähes huomaamatonta. Breaking Badissa aluksi katsoja kokee sympatiaa Walteria kohtaan, mutta jakso jaksolta herää lähes päinvastainen tuntemus.
Sarjan käsikirjoittajana ja luojana toimii herra nimeltä Vince Gilligan, jota ei kyllä voi muuta kuin kehua. Katsellessani sarjaa uudelleen, huomasin monesta jaksosta jonkinlaisia pieniä viittauksia tuleviin jaksoihin, joita ei ensimmäisellä kerralla tullut huomattua. Tämä kertoo Gilliganin ja hänen tiiminsä luovuudesta ja siitä että sarjan kulku on ollut alusta asti selvillä, ja jokaikiseen pieneen yksityiskohtaan on panostettu.
Sarja ei tietenkään ole mitään ilman eläytyviä näyttelijöitä. Näyttelijäkaartin, sekä samalla koko tiimin onnistumisista kertovat huikeat kymmenen Emmy-pystiä sekä ties kuinka monta muuta palkintoa. Jokaikinen roolitus tuntuu osuvan nappiin. Merkittävää on myös se, että usein näissä hyvissä tv-sarjoissa harvoista näyttelijöistä on ennen edes kuullut. Sama pätee Breaking Badiin, mikä ihmetyttää joka kerta.
Täytyyhän jotain toki kritisoidakin, joten valitsen ne loputtomat aasinsillat joihin jaksot tuntuvat aina päättyvän. Harva asia on turhauttavampaa, kuin tietää että huomenaamuna täytyisi olla koulussa kahdeksalta, mutta jakson loputtua niin kutkuttavaan kohtaan on yksinkertaisesti pakko laittaa seuraava pyörimään.
Suosittelen jokaista ainakin tsekkaamaan tämän sarjan.
tiistai 10. syyskuuta 2013
4. Esseekirjoitelma
Lentoalalla suuntahan on kirjaimellisesti vain ylöspäin, vai onko?
On toki monia asioita, jotka tekevät lentämisestä selvän ykkösvaihtoehdon. Kaupungeissa on jatkuvasti ruuhkia, autot saastuttavat ja lentäminen on jo ollut pitkään turvallisempaa kuin ajaminen.
On toki monia asioita, jotka tekevät lentämisestä selvän ykkösvaihtoehdon. Kaupungeissa on jatkuvasti ruuhkia, autot saastuttavat ja lentäminen on jo ollut pitkään turvallisempaa kuin ajaminen.
Yhä useammassa työssä täytyy
matkustaa, ja mieluiten nopeasti. Monet liikemiehet myös joutuvat
matkustamaan kauas, jopa toiselle puolelle maapalloa.
Lentämisen suosion myötä työpaikkoja tulisi tietysti myös lisää. Palkattaisiin lisää huoltohenkilöstöä sekä tietysti koneen sisään lentoemäntiä ja stuertteja matkustajia palvelemaan. Ennen pitkää tarvittaisiin lisää, ja suurempia lentokoneita, joka olisi ympäristoystävällisempää, ja niiden mukana parempia ja tehokkaampia moottoreita, mikä johtaisi taas uusiin työpaikkoihin. Tällöin tietysti autoalan työpaikat vähenisivät, kaikki kulkee kysynnän mukaan.
Lentämisessä on myös valitettavan paljon haittoja. Nykyisessä tilassa ollaan vielä todella haavoittuvaisia esimerkiksi luonnonilmiöille. Islannin tulivuorenpurkaus pysäytti koko Euroopan lentoliikenteen, tällaiseen ei olisi varaa jos suurin osa ihmisistä olisi lentämisestä riippuvaisia. Ihmiset tuppaavat nimittäin leimaamaan asioita, muutama katastrofi ja yllättäen kaikki ovat lentämistä vastaan. Lentokoneet käyttävät fossiilisia polttoaineita, jotka saastuttavat todella paljon. Fossiilisia polttoaineita on vain rajallinen määrä, ja ne voivat myös loppua. Ehkäpä lentoliikenteen yleistyessä tätä tutkittaisiin enemmän ja löydettäisiin vaihtoehtoisia polttoaineita. Myöskin lentokoneen hinta verrattuna vaikkapa linja-autoon on moninkertainen. Tällä hetkellä lentämisessä houkuttaa sen suhteellinen huokeus, ajan myötä hinnat mitä luultavammin kallistuisivat, kun tuotantokustannukset nousisivat.
Lentämisen suosion myötä työpaikkoja tulisi tietysti myös lisää. Palkattaisiin lisää huoltohenkilöstöä sekä tietysti koneen sisään lentoemäntiä ja stuertteja matkustajia palvelemaan. Ennen pitkää tarvittaisiin lisää, ja suurempia lentokoneita, joka olisi ympäristoystävällisempää, ja niiden mukana parempia ja tehokkaampia moottoreita, mikä johtaisi taas uusiin työpaikkoihin. Tällöin tietysti autoalan työpaikat vähenisivät, kaikki kulkee kysynnän mukaan.
Lentämisessä on myös valitettavan paljon haittoja. Nykyisessä tilassa ollaan vielä todella haavoittuvaisia esimerkiksi luonnonilmiöille. Islannin tulivuorenpurkaus pysäytti koko Euroopan lentoliikenteen, tällaiseen ei olisi varaa jos suurin osa ihmisistä olisi lentämisestä riippuvaisia. Ihmiset tuppaavat nimittäin leimaamaan asioita, muutama katastrofi ja yllättäen kaikki ovat lentämistä vastaan. Lentokoneet käyttävät fossiilisia polttoaineita, jotka saastuttavat todella paljon. Fossiilisia polttoaineita on vain rajallinen määrä, ja ne voivat myös loppua. Ehkäpä lentoliikenteen yleistyessä tätä tutkittaisiin enemmän ja löydettäisiin vaihtoehtoisia polttoaineita. Myöskin lentokoneen hinta verrattuna vaikkapa linja-autoon on moninkertainen. Tällä hetkellä lentämisessä houkuttaa sen suhteellinen huokeus, ajan myötä hinnat mitä luultavammin kallistuisivat, kun tuotantokustannukset nousisivat.
Wrightin veljesten lennosta on jo 110 vuotta, mutta epäilijöitä silti riittää ja tulee luultavasti aina riittämään. Tämän asian suhteen tuntuu olevan paljon ääripäitä ihmisten keskuudessa. Toiset kannattavat lentämistä henkeen ja vereen, ja toiset taas eivät uskalla astuakaan lentokoneeseen. Ehkä tulevaisuudessa, kun on edistytty sekä henkisesti että teknisesti, lentämisestä voi tulla ykkösvaihtoehto. Kuitenkin epäilen, että se tulisi ikinä syrjäyttämään autoja. Kaupan työntekijän kun on kovin vaikea mennä töihin lentokoneella.
torstai 29. elokuuta 2013
3. Tekstitaitovastaus
Onko mitään järkeä lukea romaaneja tai novelleja, kun tietokirjoja lukemalla oppisi paljon enemmän? Tottakai, sillä fiktiivinen kirjallisuus opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa. Toronton psykologian professori Keith Oatleyn mukaan fiktio on ikäänkuin sosiaalisen maailman simulaattori.
Fiktiivinen kirjallisuus myös vaikuttaa lukijaansa, joko negatiivisesti tai positiivisesti. Esimerkiksi John Wolfgang von Goethen kirja "Nuoren Wertherin kärsimykset" sai aikaan itsemurha-aallon 1700-luvun lopulla, kun nuoret miehet samaistuivat päähenkilöön. Toisaalta myös joidenkin valkoihoisten suvaitsevaisuus on kasvanut, kun on selvinnyt että päähenkilö onkin homoseksuaali tai tummaihoinen.
Syvällinen lukeminen huojentaa ja poistaa stressiä. Tutkimusten mukaan se ei jää kakkoseksi joogalle taikka television katsomiselle. Faktahan on myös se, että lukemalla oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja käyttämään uusia sanoja paljon paremmin kuin telkkaria katselemalla tai puhetta kuuntelemalla. Tällä on suuri vaikutus lasten kehittymiseen.
Lukemiseen paneutunut käyttää molempia aivopuoliskojaan, tähän ei "pintalukija" kykene. Nyt kuitenkin pelätään, että verkkolukeminen tyhmentää meitä ärsykkeiden ja "pikaselailun" muodossa.
Fiktiivinen kirjallisuus myös vaikuttaa lukijaansa, joko negatiivisesti tai positiivisesti. Esimerkiksi John Wolfgang von Goethen kirja "Nuoren Wertherin kärsimykset" sai aikaan itsemurha-aallon 1700-luvun lopulla, kun nuoret miehet samaistuivat päähenkilöön. Toisaalta myös joidenkin valkoihoisten suvaitsevaisuus on kasvanut, kun on selvinnyt että päähenkilö onkin homoseksuaali tai tummaihoinen.
Syvällinen lukeminen huojentaa ja poistaa stressiä. Tutkimusten mukaan se ei jää kakkoseksi joogalle taikka television katsomiselle. Faktahan on myös se, että lukemalla oppii ilmaisemaan itseään paremmin ja käyttämään uusia sanoja paljon paremmin kuin telkkaria katselemalla tai puhetta kuuntelemalla. Tällä on suuri vaikutus lasten kehittymiseen.
Lukemiseen paneutunut käyttää molempia aivopuoliskojaan, tähän ei "pintalukija" kykene. Nyt kuitenkin pelätään, että verkkolukeminen tyhmentää meitä ärsykkeiden ja "pikaselailun" muodossa.
maanantai 26. elokuuta 2013
2. Mielipidekirjoitus
En oikein ymmärrä, miksi ihmiset vastustavat ydinvoimaa. Se vaikuttaa olevan hieman sama asia kuin lentämistä pelkäävät ihmiset - vaikka autolla matkustaessa tapaturman riski on paljon suurempi.
Vaikuttaa lähinnä siltä etteivät ihmiset vaivaudu tutkimaan asiaa vaan yksissä tuumin vastustavat "uutta". Tottakai esimerkiksi Chernobylin onnettomuudella on varmasti osuutensa tässä asiassa, mutta kyseinen tapaus oli enemmänkin hallinnon kuin ydinvoiman itsensä syytä (laitteet eivät olleet säädösten mukaiset yms.). Ydinvoima on itseasiassa puhtain energiamuoto eikä siitä koidu juurikaan päästöjä. Samat ihmiset jotka vastustavat ydinvoimaa "ulisevat" jääkarhujen hukkumisesta ja yleisestä ilmaston lämpenemisestä, no miksiköhän näin tapahtuu?
Tietyt viherpiipertäjät voisivat tässä asiassa kirjaimellisesti vetää sen kuuluisan pään pois takapuolesta ja miettiä asiaa loogisesti. Tottakai, riskejä on, mutta niin on kaikessa muussakin. Miksi edes astua ulos, saattaa vaikka jäädä auton alle?
Vaikuttaa lähinnä siltä etteivät ihmiset vaivaudu tutkimaan asiaa vaan yksissä tuumin vastustavat "uutta". Tottakai esimerkiksi Chernobylin onnettomuudella on varmasti osuutensa tässä asiassa, mutta kyseinen tapaus oli enemmänkin hallinnon kuin ydinvoiman itsensä syytä (laitteet eivät olleet säädösten mukaiset yms.). Ydinvoima on itseasiassa puhtain energiamuoto eikä siitä koidu juurikaan päästöjä. Samat ihmiset jotka vastustavat ydinvoimaa "ulisevat" jääkarhujen hukkumisesta ja yleisestä ilmaston lämpenemisestä, no miksiköhän näin tapahtuu?
Tietyt viherpiipertäjät voisivat tässä asiassa kirjaimellisesti vetää sen kuuluisan pään pois takapuolesta ja miettiä asiaa loogisesti. Tottakai, riskejä on, mutta niin on kaikessa muussakin. Miksi edes astua ulos, saattaa vaikka jäädä auton alle?
tiistai 20. elokuuta 2013
1b Luovan kirjoittamisen harjoitus
Marraskuu 1988.
Lappeenranta, Valtakatu 11.
"Taas uusi", huokaisi etsivä. Hotellihuone näytti enemmän karhun runtelemalta kuin joltain mitä ihminen voisi tehdä. Rikotusta ikkunasta sisään satanut räntä sekä puun- ja kankaanpalaset peittivät huonetta. Kaikki veren peitossa. Todisteita ei juuri ollut, ruumiista pelkkä pää jäljellä. Kuten viimeisessä viidessä tapauksessa.
"Hei Vesku, tules tänne" huikkasi etsivän työpari. Molemmat alkoivat kyllästyä näihin tapauksiin. Mitään johtolankoja ei tuntunut löytyvän.
Kylpyhuoneen lattialla oli suurehko lammikko verta, mikä ei ollut samanlaista kuin muualla asunnossa. Itseasiassa se ei vaikuttanut ihmisen vereltä.
"Voi pojat", huokaisi Vesku.
Lappeenranta, Valtakatu 11.
"Taas uusi", huokaisi etsivä. Hotellihuone näytti enemmän karhun runtelemalta kuin joltain mitä ihminen voisi tehdä. Rikotusta ikkunasta sisään satanut räntä sekä puun- ja kankaanpalaset peittivät huonetta. Kaikki veren peitossa. Todisteita ei juuri ollut, ruumiista pelkkä pää jäljellä. Kuten viimeisessä viidessä tapauksessa.
"Hei Vesku, tules tänne" huikkasi etsivän työpari. Molemmat alkoivat kyllästyä näihin tapauksiin. Mitään johtolankoja ei tuntunut löytyvän.
Kylpyhuoneen lattialla oli suurehko lammikko verta, mikä ei ollut samanlaista kuin muualla asunnossa. Itseasiassa se ei vaikuttanut ihmisen vereltä.
"Voi pojat", huokaisi Vesku.
1b Luovan kirjoittamisen harjoitus
Miehen kasvot näyttivät jollain tavalla tutuilta. Emil pähkäili jonkin aikaa, kunnes hän muisti. Piirros samoista kasvoista oli ollut eilisen lehdessä, sekä jokaisella ilmoitustaululla kaupungissa. Se oli todistajan näkemys pankkiryöstäjän kasvoista. Emil tärisi. "Miksi pankin ryöstänyt mies olisi täällä?" hän mietti.
Emil ei tajunnut tuijottaneensa miestä jo minuuttien ajan, kunnes hän kääntyi kohti Emiliä ja kysyi: "Mikä hätänä?". Emil jähmettyi eikä saanut sanaakaan suustaan. Mies pudisti päätään ja jatkoi lehden lukemista.
Emil ei tiennyt mitä tehdä. Hänen muistinsa alkoi temppuilemaan. Oliko mies sittenkään sama kuin lehdessä? Lihakeitto oli jo kylmentynyt.
Emil ei tajunnut tuijottaneensa miestä jo minuuttien ajan, kunnes hän kääntyi kohti Emiliä ja kysyi: "Mikä hätänä?". Emil jähmettyi eikä saanut sanaakaan suustaan. Mies pudisti päätään ja jatkoi lehden lukemista.
Emil ei tiennyt mitä tehdä. Hänen muistinsa alkoi temppuilemaan. Oliko mies sittenkään sama kuin lehdessä? Lihakeitto oli jo kylmentynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)